Viikonloppuna käytiin kaveriporukalla laskemassa Meltausjoki läpi samalla kalastellen. Melonta aloitettiin Välikoskelta joen yläjuoksulta ja lopetettiin tien kohdalle muutama sata metriä ennen Ounasjokea. Matkaan käytettiin kolme päivää. Välillä pysähdyimme kalastelemaan, eikä muutenkaan pidetty mitään kiirettä.
Ensimmäisenä päivänä meloimme Välikoskelta Kunettikoskelle. Matkalle mahtui Unarinkönkään lisäksi pienempiä virtapaikkoja ja pitkiä suvantoja. Keli oli hieno ja aurinkoinen. Ruskakin alkoi olla jo parhaimmillaan, joten melominen oli varsin mukavaa. Pysähdyimme Unarinkönkään kohdalle paistamaan makkarat ja samalla katsoimme laskupaikat könkään läpi. Vesi oli melko alhaalla, joten avokanootillakin pääsi mukavasti läpi könkäästä. Illalla kalasteltiin Kunettikoskella, josta Simo sai yhden 35 senttisen harjuksen ja Lassi pari haukea, joista isompi paistettiin myöhemmin pannulla. Koskella kuoriutui aika reippaasti pientä vaaleaa päivänkorentoa, mutta yhtään tuikkia en nähnyt illan aikana. Ei tuntunut kala olevan kovin hyvällä syönnillä. Ensimmäinen yö oltiin siis Kunettikosken autiotuvalla. Muita ihmisiä ei tuvalla näkynyt, joten tilaa oli 10 hengen tuvassa varsin kivasti.
Aamulla jatkoimme matkaa kohti Villin Pohjolan Marituvan vuokrakämppää, jonka olimme varanneet seuraavaksi yöksi. Matkalla oli tarkoitus kalastella Pahtakoskea, jossa olin aikaisemmin kesällä käynyt. Matka meni melko joutuisasti, sillä pitkiä suvantoja ei ollut ja ilma oli täysin tyyni. Monet virtapaikat sen sijaan olivat melko matalia melottaviksi. Pahtakoskella kalastelimme parisen tuntia ja sieltä nousi itselleni alamittaisten lisäksi kolme mitallista harjusta, joista suurin oli 38 senttinen. Kaksi isointa otettiin tällä kertaa ruoaksi. Marituvalla kalasteltiin vielä vähän aikaa. Simo saikin yhden 35 senttisen harrin ja itse sain hauen lisäksi kymmenkunta alamittaista harjusta. Yhdeksän aikaan alkoi olla jo sen verran hämärää, että siirryimme saunan lämmitykseen ja harjuksen savustukseen. Iltapalaksi söimmekin savustettua harjusta ja jälkiruoaksi lettuja.
Seuraava aamu oli vähän tihkusateinen, joten pakkasin perhokamat kasaan ennen kuin jatkettiin matkaa. Meloimmekin melko suorilta loppuun asti. Melkein koko matkan oli mukavan näköisiä virtapaikkoja harjuksen kalastukseen, mutta suurin into kuitenkin puuttui, kun tuikkejakaan näkynyt. Kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut ja mukava. Meloen liikkuminen kävi kätevästi ja samalla joen virtapaikat tulivat tutuiksi. Pituutta reitille tuli n. 43 km, jossa riittäisi kalastettavaa pidemmäksikin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti