Blogi on siirtynyt uusien sivujen yhteyteen

Blogi tässä osoitteessa jää tällä erää eläkkeelle ja kirjoitukset jatkuvat uusien sivujeni yhteydessä osoitteessa http://jsipponen.com/page/Blogi/Blogi.html

Pupahätsiä Tikkasenkarilla

Eilinen päivä oli helteinen, lämpötilan lähennellessä 30 astetta. Illalla ilman viilennyttyä suuntasin kalaan Kemijoen Tikkasenkarille. Vesi oli melko alhaalla, kun Kemijoki Oy vähentää yleensä juoksutusta viikonloppujen aikana. Yleensä kalaa tulee sitä paremmin mitä alempana vesi Kemijoessa on. Joelle tultaessa ensimmäisenä pisti silmään suuri lokkien määrä. Niitä lenteli kosken yläpuolella satoja. Tämä on yleensä selvä merkki hyönteisten kuoriutumisesta. Vesiperhosia näkyikin melko reippaasti ja harjukset räiskivät siellä täällä kuoriutuvien pupien perässä.

Tikkasenkarin Yläosaa

Illan mittaan kuoriutuminen yltyi ja harjuksia tuntui pintovan joka suunnalla. Massakuorituminen saa kalat kivasti liikkeelle, mutta itse kalastus on usein jopa hankalampaa, kun kaloilla riittää ravintoa mistä valita. Kalastelin muutaman tunnin, joiden aikana pinturilla ja pupalla nousi toistakymmentä harjusta, joista suurimmat olivat 35 sentin tienoilla. Ei siis mitään jättiläisiä, mutta ihan mukavaa kalastusta kuitenkin. Suuremmista kaloista ei näkynyt merkkejä edes pintomisten osalta.

Takaisin kaupunkiin ajaessa oli paikoin sankkaa usvaa, joten pitihän se pysähtyä hetkeksi ottamaan muutama valokuva.

Sinettäjoki, Kemijoki ja Simojoki

Viime aikoina on blogipäivitykset jääneet vähemmälle. Kalassa on tullut piipahdettua kolme nopeahkoa käyntiä: Sinettäjoella, Kemijoen Olkkakoskella ja Simojoella. Sinettäjoella ja Simojoella en ollut ennen käynytkään, vaikka kumpaankaan ei ole pitkä matka. Ajatuksena on ollut koittaa tänä vuonna koittaa vähän uusia paikkoja, kun parina viime vuotena on tullut kalasteltua paljon mm. Vikajokea, jolla on aloitettu laajat kunnostukset viime vuonna.

SINETTÄJOKI 13.6.2011

Sinettäjoki oli kalastuksellisesti uusi tuttavuus, vaikka ohi on tullut ajettua lukemattomia kertoja. Joki saa alkunsa Sinettäjärvestä ja laskee muutaman kilometrin alempana Ounasjokeen Sinetän kylän kohdalla. Luvat saa ostettua Sinetän Seo huoltoasemalta. Päiväluvan hinta on hyvin kohtuullinen 5 €. Sinettäjärvi on suhteellisen kirkasvetinen, eli luonnollisesti myös joen vesi oli mukavan kirkasta. Joki on aikanaan kunnostettu uiton jäljiltä, mutta uusi kunnostus on jo suunniteltu.

Aloitin kalastusta Kittiläntien viereisen kävelysillan yläpuolelta, josta nousi heti vajaa 35 senttinen harjus. Samalta koskipätkältä tarttui vielä jokunen alamittainen harjus. Kittiläntien alapuolisen kosken niska oli mukavan näköistä pinturivettä, joskin meko matalaa. Jokunen pieni harjus kävi niskalla pintomassa. Isommista ei ollut havaintoa. Itse koski on melko vuolas ja näytti otolliselta taimenpaikalta. Veden ollessa hieman korkealla koski oli kuitenkin turhan rännimäinen. Luulisi, että tätä koskipätkää tullaan kunnostuksen yhteydessä kiveämään lisää. Kosken rannoilla on jonkun verran asutusta, mikä hieman rajoittaa kulkemista. Koskipätkältä nousi muutama alamittainen harjus. Sellainen kutina jäi, että streameria heittämällä olisi saattanut tulla jokunen taimenhavaintokin.

Kuvassa Sinettäjoen alinta koskea, Sahankoskea

Kosken kalastettuani ajelin joen luusuaan. Kylmästä ilmasta huolimatta järvellä lenteli jonkun verran pieniä vesiperhosia. Sinettäjoen luusuan vieressä on veneenlaskupaikka, jossa oli paikallinen vanhempi herra koiransa kanssa ulkoilemassa. Hän kertoi, että joskus joen luusuan läheltä pikkuvaapulla uistelemalla saa mukavasti siikaa. Turisimme hyvän aikaa kalajuttuja ja osoittautui, että olimme liikkuneet myös Finnmarkissa samoilla seuduilla. Nyt ei luusuan alueella kuitenkaan siian tuikkeja näkynyt. Hieman alempana joella tuikki kuitenkin pari kalaa, jotka osoittautuivat pieniksi harjuksiksi. Muuten luusuassa oli hiljaista, lukuunottamatta kalanpoikasia syöviä ahvenia, jotka kävivät ahnaasti kiinni ministreameriin. Ahvenia pitäisi kalastella enemmänkin perholla, kun niitä löytyy lähes joka paikasta ja onpahan vielä erinomaisia ruokakaloja. Helposti tulee kalastuksessa keskityttyä liikaa lohikalojen kalastukseen, vaikka kannat ovat etenkin taimenen osalta monin paikoin heikossa kunnossa.

KEMIJOEN OLKKAKOSKI 17.6.2011

Olkkakoskella tulee usein piipahdettua lyhyitä reissuja, kun matkaa on kotoa vain reilu 10 kilometriä. Olkkakoski on melko suosittu kalapaikka, onhan se Kemijoen lähin koskialue Rovaniemellä. Tulevaisuudessa Olkkakoski saattaa jäädä keskisen Kemijoen ainoaksi koskialueeksi, jos Kemijoki Oy:n havittelema Sierilän voimalaitos saa aikanaan luvan oikeusprosessin päätteeksi. Itse tykkään kalastella Olkkakoskella harjuksia, jotka usein innostuvat syömään pinnasta. Parhaimmillaan paikka tarjoaakin oikein mukavaa pintaperhokalastusta, vaikka harjusten keskikoko tuppaa jäämään kalastuspaineen vuoksi melko pieneksi. Isoimmat täältä saamani harjukset ovat olleet 40 cm luokkaa.

Tällä kertaa keli oli tuulinen, joten kalastelin pääasiassa uppoperhoilla. Pientä harjusta tulikin tuttuun malliin, isoimpien ollessa 30 sentin tienoilla. Kahlasin keskemmällä koskea olevalle kivelle, jonka alueelta löytyy usein kirjolohia. Eipä ollut tämäkään kerta poikkeus. Vaihdoin pienen harmaanvihreän zonkerin siiman päähän ja melko pian perhon perässä oli käynyt jo pari kirjolohta pyörähtämässä. Kolmas kala pyörähti perhoon hieman alempaa ja tarttui tällä kertaa kiinni. Reilu kilon kirjolohi oli tuore istukas, joka pääsi savupöntön täytteeksi.

Olkkakoskella kalastusta häiritsee joskus kovat vedenkorkeuden vaihtelut. Yleensä juoksutusta vähennetään viikonloppuisin ja öisin. Matalalla vedellä kalastus onnistuu yleensä parhaiten nöin isolla joella. Tosin pidemmälle kahlatessa on syytä pitää vedenkorkeutta silmällä, ettei jää loukkuun keskelle isoa koskea.

SIMOJOKI 21.6.2011

Simojoen Toivakkakoskea

Simojoki on jäänyt itseltäni aiemmin kokeilematta, vaikka Ranuan suunnalla tulee liikuttua melko säännöllisesti. Nyt päätin kuitenkin ostaa vuosiluvan, jolle kertyi hintaa 42 euroa. Nyt on siis hyvä syy käydä Simojoellakin kokeilemassa uusia paikkoja. Koskipaikkojahan joessa riittää ja yläosilla pitäisi olla kohtuullinen harjuskantakin.

Vesi oli noussut joessa melko reippaasti

Kaikista pienistä ojista valutteli reippaalla tahdilla lisää vettä jokeen. Toisista kirkkaampaa, toisista sameampaa.

Ajelin Toivakkakoskelle, jonne kävelin Kemijärventieltä noin kilometrin suon laitaa. Samaan aikaan koskelle saapui kolme muutakin kalastajaa. Muutaman viime päivän aikana alueella oli satanut runsaasti, mikä näkyi myös joessa, johon valui soilta ja metsäojista reippaasti vettä. Joen vedenpinta olikin lähtenyt reippaaseen nousuun ja vesi oli hieman normaalia värjääntyneempää. Korkeasta vedestä johtuen sidoin siiman päähän tungstenkuulaisen pienen liitsin ja hares ear nymfin. Kosken kivien takusia ja rauhallisempia paikkoja larvastellen harjuksia löytyi ihan mukavasti. Tosin keskikoko ei ollut täälläkään kovin kummoinen. Parin tukevamman tärpin lisäksi onnistuin saamaan yhden mitan täyttävän ylös asti. Rauhallisemmista virtapaikoista ei tällä kertaa kaloja kuulunut. Taimenista ei ollut havaintoa, vaikka niitäkin täällä silloin tällöin tavataan. Tosin taimenkantakin taitaa olla suurelta osin istutusten varassa, joita on ymmärtääkseni tehty viime vuosina melko vähän.

Simojoki virtailee yläosiltaa melko erämaisissa maisemissa

Viime päivien kosteat ilmat olivat herättäneet sääsket kunnolla tähän kesään. Hieman tuulelta tyynemmissä paikoissa niitä olikin jo kiusaksi asti. Muuten hyönteiselämä oli hiljaista, ainoastaan pari päiväkorentoa tuli joelta bongattua.

Hyttysiä alkaa löytymään joen rannoilta jo vähän turhankin runsaasti

Simojoesta löytyy kätevä infokartta, jossa on kuvailtu koskialueita ja kuviakin löytyy. Ympäristökeskuksen sivuilta löytyy kuvia joen koskialueista ennen ja jälkeen 2002-2003 toteutettuja kunnostuksia.

SD -> CF adaptereista

Jonkun aikaa olen kaipaillut kameraan SD muistikorttia CF kortin tilalle, sillä oman tietokoneeni lukija ei lue cf kortteja. Ulkoinen lukija minulla tietysti on, mutta helpompaa olisi, jos kamerassa oleva kortti kävisi suoraan myös tietokoneen lukijaan. Ratkaisuksi ostin ebay:stä halvan sd->cf adapterin. Adapteri kyllä toimi luotettavan tuntuisesti, mutta kirjoitusnopeus oli todella hidas. Canonin 5D II:n isot tiedostot olivat hieman liikaa tuolle adapterille. Puhumattakaan full hd videosta. Hautasin jo hetkeksi ajatuksen adapterista, kunnes luin Vesa Huttusen birds.fi blogista jutun DeLock adapterista, joka tukee myös nopeita sd kortteja. Eipä siis muuta kuin adapteri tilaukseen. Pikaisen testauksen tulos näyttää hyvältä. Nyt kirjoitusnopeutta ei rajoita enää adapteri, vaan se on riippuvainen käytettävästä muistikortista. Itselleni Kington ultimateX 100X kortin nopeus tuntuu riittävän kivasti (myös satunnaisiin full hd videoihin)

Kirjolohipurolla

Kalastuskauden avaus venyi aina tähän päivään saakka. Tänään vihdoinkin pakkasin välineet autoon ja ajelin pienelle purolle. Normaalisti tähän aikaan vuodesta on pahin tulva päällä, mutta tänä vuonna kevättulvat jäivät Rovaniemen alueella ennätysalhaisiksi. Purolla ei ollut ainakaan yhtään liikaa vettä. Nähtäväksi jää miten alas se kesän aikana laskee.

Aloittelin kalastusta puron luusuasta, missä näkyi heti kala pyörähtävän pinnassa aivan rantapenkan vieressä. Ei muuta kun perhoa tuikkiin. Ensimmäinen heitto osui tietysti takana olevaan puskaan. Seuraava heitto osui jo kohdalleen ja lähes välittömästi kirjolohi otti sivuperukkeessa olleeseen red tagiin. Heti alkuun kala teki voimakkaan syöksyn, jonka päätteeksi paineli rantakasvuston sekaan johon päätyperho jäi kiinni ja kala irtosi. Hieman harmitti, mutta olipahan ainakin lupaava alku. Otin sivuperukkeen pois ja jatkoin kalastamista pelkällä red tagilla. Kahdella perholla kalastettaessa näin pienillä puroilla kalat sotkevat helposti toisen perhon pohjaan, vesikasvustoon tai vedenalaisiin risuihin.

Hieman alempana puro kuristui kapeammaksi ja alkoi virtailemaan hieman reippaammin. Tältä pätkältä löytyikin sitten useampi kirjolohi. Kooltaan kalat olivat suhteellisen pieniä, mutta tarjosivat kuitenkin mukavaa kalastusta näin pienellä purolla. Kaikkiaan perhoa tarkasteli kymmenkunta kirjolohta, joista tosin vain kolme tuli ylös asti. Hieman siis on vapakäsi vielä talven jälkeen ruosteessa. Melkoinen kalakeskittymä oli tuolla pienellä puronpätkällä, mitä ehdin parin tunnin aikana kalastella, Mielenkiintoista kaloissa oli se, että ne olivat kaikki koiraita, kun yleensä istukaskirjolohet tuppaavat olemaan naaraita, Kooltaan kaikki kalat olivat vajaa 40 senttisiä.

Sumukorentoaika käsillä myös lapissa

Pitkän talven jälkeen saapuva kevät ja lämpö saa perhokalastajan kaivamaan varusteet varastosta ja mielikin alkaa kovasti jo kaipaamaan joelle. Osaltaan tämän saa aikaan lähestyvä kesä, mutta ehkä kuitenkin enemmän tieto siitä, että nyt alkaa jokien hidavirtaisilla alueilla vuoden ensimmäiset merkittävät kuoriutumiset, kun koskikorentoihin kuuluvat sumukorennon (taeniopteryx nebulosa) nymfit ryömivät hangelle kuoriutumaan nymfinahastaan. Jokien harjukset ja taimenet aktivoituvat pitkän talven jälkeen, kun ravintoa lipuu veden pinnalla runsain määrin. Nyt on perhokalastajalla mahdollisuus hienoon jäljitelmakalastukseen pintaperhoilla, kun aktiivisesti ruokailevat kalat tankkaavat joen pinnalla lipuvia sumukorentoja.

Rovaniemen alueen joissa pääasiallinen saaliskala on harjus, mutta sekaan mahtuu myös taimenia ja kirjolohiakin. Kalastajan on kuitenkin hyvä muistaa kohtuus etenkin uhanalaisen luonnonvaraisen taimenen kanssa. Myös harjuksen pyynnissä on hyvä muistaa kohtuus, sillä kevätkutuisena kalana se on samaan aikaan valmistautumassa suvun jatkamiseen. Erityisesti taimenien vapauttamista suosittelen, sillä niitä ei tosiaan ole alueen vesistöissä yhtään liikaa. Joka tapauksessa hienoja kalastuselämyksiä on nyt koettavissa. Yleisesti rovaniemen alueella aktiivisimmat kuoriutumiset ovat osuneet hieman huhtikuun puolen välin jälkeen. Lähestyvä kausi sai minut kaivamaan myös sidontatarvikkeet kaapin perältä ja sitomaan pitkästä aikaa pari perhoa.

Talvi meni

Laitetaan vielä yksi talvinen kuva nyt, kun talven selkä alkaa olla taittumassa. Tänään lämpömittari kohosi Rovaniemellä +8 asteeseen, mikä tietää pian perhokalastuskauden alkamista.

Kuva on Helmikuulta Vennivaaran laelta Rovaniemeltä. Pakkasta oli kuva oton aikaan lähes 20 astetta, mutta aurinko lämmitteli jo mukavasti pimeän talven jälkeen.

Talvi meni niin tiiviisti töiden parissa, ettei blogin kirjoittamiselle tai harrastuksille muutenkaan jäänyt juuri aikaa. Varmasti nyt kevään tullessa myös tänne ilmestyy taas useammin juttua.

Revontulia

Aurinkotuuli puhalteli maahan jo maaliskuun toinen päivä aiheuttean komeita revontulia, mutta Rovaniemellä oli tuolloin pilvistä. Eilen, 3. maaliskuuta, illalla katsoin sen hetkisen revontulitilanteen, joka näytti varsin lupaavalta. Aamulla pitäisi kuitenkin herätä ajoissa töihin, joten kovin pitkään en voisi ulkona olla. Pakkasin kamerat ja menin Ounasjoen jäälle, josta näkyi heti alkuun revontulikaari. Viritin kamerat jalustalle ja tarkkailin tilannetta. Välillä revontulet hävisivät miltei kokonaan, mutta yhtäkkiä tuli pari voimakasta muutaman minuutin kestävää näytöstä. Nämä olivat voimakkaimmat näkemäni revontulet tälle talvelle, eikä takana olevan kaupungin valotkaan häirinneet pahemmin. Tällä kertaa lämpötilakin oli vain pari astetta pakkasella, kun viime yrittämällä elohopea vajosi jonnekin -35 ja -40 asteen välille.

Auringon aktiivisuus on ollut hyvässä nousussa ja pikkuhiljaa pääsemme taas nauttimaan tällaisista näytöksistä useamminkin. Ensimmäistä kertaa kuvasin myös pieniä timelapse videoita revontulista. Tässä yksi reilusti pakattu versio malliksi:

Northern Lights 4.3.2011 from JSipponen.com on Vimeo.

Muutama talvinen kuva Rovaniemeltä

Rovaniemen matkailun kiivain sesonki alkaa olla takana, joten nyt alkaa taas olla aikaa myös kuvaushommille ja blogin päivittämiseen. Pari yötä sitten ennusteet lupailivat mahdollisesti hyviä revontulia. Edellisenä iltana näkyi jo melko vahva vihreä kaari pohjoisella taivaalla, joka kuitenkin peittyi pian pilvien taakse. Aurinkotuuli oli ennusteen mukaan vielä voimistumassa, joten päätin pakata kameralaukun ja mennä läheiselle vaaralle. Taivas oli täysin pilveton, mikä tähän aikaan vuodesta tarkoittaa kylmiä öitä. Kotoa lähtiessä lämpömittari näyttikin -30 °C.

Metsässä ei tarvinut vielä lumikenkiä, sillä lunta on Rovaniemen alueella epätavallisen vähän. Kävelin aukeammalle paikalle, josta taivas näkyisi hyvin. Hiljaisuus tuntui hyvältä hektisen työelämän jälkeen. Kuvailin muutaman ruudun talvisia yömaisemia, mutta revontulia ei ennusteista huolimatta näkynyt. Pari tuntia sai tällä kertaa riittää ja lähdin kotiin nukkumaan, jotta jaksaisi seuraavana aamun nousta töihin. Revontulikuvia ei tällä kertaa tarttunut mukaan, mutta varmasti vielä tänä vuonna tulee niitäkin kuvattua.