Lämpömittari näytti aamulla vain muutamaa astetta. Kalaan teki silti mieli lähteä ja tällä kertaa jonnekin muualle kuin tuohon Kemijoen lähikoskelle piipahtamaan. Siispä kamat autoon ja menoksi. Suuntana oli Rovaniemen pohjoispuolella virtaava pienehkö joki, jossa on pääasiassa harjusta, mutta paikoin myös taimenta. Päätin katsastaa joelta paikan, jossa en ollut ennen käynyt. Metsäautotieltä oli joelle puolisen kilometrin kävely suon ja metsän läpi. Paikalle meni kuitenkin selkeähkö polku, joten kalastajia täälläkin selvästi liikkuu.
Keli ei ollut ehkä paras mahdollinen kalastukseen. Lämpötila oli korkeimmillaan kymmenen asteen luokkaa ja kova pohjoistuuli ei onnistunut repimään auki taivaan tasaisen harmaata pilviverhoa. Aloittelin kalastusta ensimmäiseltä koskipätkältä, josta nymfiin puri muutamia pikkuharreja. Parempiin kaloihin ei tullut kosketuksia. Jatkoin kävellen suvannon rantaa puolisen kilometriä seuraavalle koskipätkälle, jonne ei enää mennytkään selkeää polkua. Täältä nousi heti alkuun useita pienehköjä harjuksia niskan jälkeisestä hieman tasaisemmasta paikasta. Hieman alempaa kiven reunavirrasta löi kiinni kookkaampi kala, mutta muutaman sekunnin jälkeen siima löystyi. Perukkeen solmu oli pettänyt. Otteista päätellen kyseessä oli mitantäyttävä taimen, joka ei tällä joella ole kovin yleinen saalis. Uusi perho siiman päähän ja hetken päästä vapa taipui taas vähän paremman kalan toimesta, joka tuntui kuitenkin selvästi äskeistä kevyemmältä, mutta pysyi sentään kiinni loppuun asti. Harjus pääsi takaisin kerryttämään lisää mittaan nykyisen reilu 35 sentin päälle.
Kosket olivat melko lyhyitä pätkiä, joten jatkoin taas suvannon rantaa pitkin seuraavalle paikalle. Kosken niska näytti lupaavalta pinturipaikalta: melko leveä rauhallinen virta, jossa oli kuitenkin mukavasti syvyyttä. Tosin varmaankin kylmästä ilmasta johtuen olin nähnyt päivän aikana ainoastaan pari päivänkorentoa. Siispä odotetusti niskalta ei nyt tullut merkkejä kalasta. Mutta alapuolisesta koskesta nousi jälleen muutama pikkuharjus ja yksi juuri mitallinen. Tästä eteenpäin joki jatkuisi pitkään suvantona, jota tuntuvat asuttavan pääasiassa hauet, joten suuntasin takaisin metsäautotielle ja autolle.
Paluumatkalla kävin vielä saman joen alemmalla koskella, jossa on yleensä ollut ihan mukavasti taimenta, tosin kooltaan melko pientä. Täältäkään ei kovin aktiivisia kaloja löytynyt, mutta muutama pieni taimenen penikka ja yksi harjus kävivät sentään perhoa nakertamassa. Paikka voisi olla otollinen yökalastukselle, jos hieman isommat taimenet aktivoituisivat enemmän. Alkukesästä täällä kävi siiman päässä pari parempaakin taimenta, mutta nyt niistä ei näkynyt merkkejä. Pieniä taimenia ei huvittanut kiusailla, joten kuvailin hetken jokeen kaatuneen kelon luona ennen kotiinpaluuta.
Joen kunnostus on parhaillaan käynnissä, joten paikat tulevat vuoden sisään varmasti muuttumaan melko paljon. Osa koskista onkin nyt aika piirtettömiä, joten eiköhän tuo parempaan päin tule muuttumaan. Toivottavasti myös taimen saataisiin kotiutettua jokeen uudestaan, sillä tällä hetkellä poikastuotanto on melko olematonta ja joessa uivat taimenet ovat pääosin peräisin rktl:n poikasistutuksista. Laajalla jokikokonaisuudella olisi varmasti hyvin potentiaalia taimenen elin- ja lisääntymisalueeksi.
Jos kelit sallivat, niin huomenna pitäisi käydä Meltausjoella kuvaamassa asiakkaalle perhokalastusaiheista kuvaa ja samalla tietysti siimojakin oikoa harjusten toivossa.