Suuntasin Tornionjoen vesistöön kuuluvalle purolle toivoen löytäväni kutevia taimenia kameran eteen. Napapiirin korkeudella syksy on jo melko pitkällä ja taimenten kutupuuhatkin saattavat olla jo monessa paikassa ohi. Tiesin purossa elävän hyvän taimenkannan, joten ajattelin vielä kerran tälle vuodelle lähteä yrittämään kutukuvausta täällä pohjoisessa. Matkalla purolle satoi ensilumi, jota tuli paikoin melko sakeasti. Säätiedotus olikin lupaillut päiväksi sateista ja melko viileää ilmaa.
 | |
| Alaosan vauhdikkaasti virtaavaa osuutta |
Tien alittavan sillan kohdalla puro virtasi varsin vauhdikkaasti ja putouskorkeutta oli reilusti. Vesi oli suhteellisen vähissä ja kovimmat pudotukset olisivat varmasti jo aika hankalia ylitettäviä järvestä kutemaan nouseville taimenille. Lisäksi alapuolisen Miekojärven pinta oli sen verran alhaalla, että puron suualue oli melkein tukossa. Tämä ei ainakaan auta houkuttelemaan järvessä eläviä taimenia nousemaan puroon, vaikka tiheän ja lähes kuivan kaislapöheikön läpi sinne sattuisivat pääsemään.
 |
| Alaosan vauhdikkaasti virtaavaa osuutta |
Hieman ylempänä puron virtaus rauhoittui. Puhtaita soraikkoja ei ollut kovin paljoa, mutta kuitenkin paikka paikoin oli ihan potentiaalisen oloisia kutualueita. Pohjassa oli yllättävän paljon kiintoainesta. Ilmeisesti suo- ja metsäojitukset tekevät täälläkin osansa. Parin kilometrin matkalla näin muutaman mahdollisen kutupesän, joiden alueella sorapohja oli selvästi ympäröivää pohjaa puhtaampaa. Ilmeisesti siis taimenet olivat jo kutupuuhissa pöllytelleet pohjaa, ja kuten vähän ounastelinkin, saattaisi olla jo liian myöhäistä kuvata kalojen kutua.
 |
| Kalastus kielletty |
Reilu viikon päästä suuntaan kotikonnuille Vääksyyn. Siellä saattaisi olla vielä mahdollisuuksia päästä kuvaamaan kutevia kaloja. Ajatuksissa on uusi haastava idea kudun kuvaamiseen, mutta ensin pitäisi tietysti löytää ne kutevat kalat. Katsotaan pääsenkö yrittämään ideaa vielä tänä syksynä.
1 kommentti:
Olen kotoisin Koutusjoen läheltä olevasta Sirkkakosken kylästä ja paljon Koutusjoessa onkineena haluan kommentoida jutussa olevia väitteitä. Tuo kalastuskieltokyltti on jäänyt lojumaan maastoon aikaisemmasta parin vuoden rauhoituspätkästä joskus 90-luvulla. Joessa ei ole rauhoituksia enää. Joen tammukkakanta on kääpiöitynyt ja pienilläkin kaloilla on kehittyneet sukurauhaset. Joen kalakannan hyödyntäminen on käytännössä mahdollista vain onkimalla. Tällaisia puroja on paljon Pello-Kolari alueella ja niiden kalaston hyödyntäminen on järkevää onkimalla. Koutusjoella on tuskin mitään merkitystä Miekojärven taimenkannan hoitajana. Järveen istutetut taimenetkin pyydetään pieninä pois siikaverkoilla ja nuotilla. Ylemmässä jokivarressa 80-luvulla tehdyt mitäänpiittaamattomat ja täysin turhat metsäojitukset olivat tuhota koko joen jokihelmisimpukoineen. Kirjoituksen mato-ongintaa vähättelevä sävy kertoo mielestäni paikallisiin oloihin perehtymättömyydestä tai tietämättömyydestä.
Lähetä kommentti