Kittilä -28,5, Saariselkä -23. Hyvä alku talvelle.

Työt veivät parin päivän ajaksi Rovaniemeltä, Kittilän kautta Saariselälle ja sieltä takaisin Rovaniemelle. Kelit olivat melko hyytäviä ajankohtaan nähden. Yön olin Aakenustunturin kupeessa, jossa maisema oli jo varsin talvinen ja pakkastakin 28,5 astetta. Revontuliakin näkyi, mutta ne heikkenivät mennessäni kameran kanssa ulos. Muutaman kuutamomaisemakuvan kävin kuitenkin nappaamassa.

Seuraavana päivänä matka jatkui Saariselän kautta takaisin rovaniemelle. Saariselällä oli jo luntakin ihan mukavasti ja pakkanen laittoi täälläkin sormet nopeasti kohmeeseen. Kaunispään huipulta oli komeat maisemat, kun aurinko jaksoi vielä hieman valaista ennen kaamosta.

 
Vähän aikaa sitten elättelin toiveita, että pääsisi Marraskuussa vielä perholla kalastelemaan, mutta näyttää talvi painavan päälle sen verran kovilla pakkasilla, että seuraavat kalastelut tulevat olemaan pilkkireissuja ja tavoitteena tietysti pannukarkeat ahvenet. Tämä siis sitten, kun työkiireet joskus hellittävät.

Jokivalkeat 2010, Kalastusvälineitä

Tänä vuonna Rovaniemellä Kemijoen rannalla järjestettävän jokivalkeat-tapahtuman aiheena oli kalastusvälineet. Jokivalkeat on joka syksyinen tulitaidetapahtuma, jossa poltetaan lähinnä puusta ja heinistä tehtyjä veistoksia. Kyseessä on varsin näyttävä tapahtuma keskellä pimeää iltaa.

Kävin eilen katsomassa tapahtumaa, joskin hieman huonosta kohdasta, sillä sivulta tuliveistosten profiili ei tullut kunnolla esiin. Parhaimmilla paikoilla oli sen verran kova tungos, että jäin suosiolla hieman sivummalle kuvaamaan. Kyllä näistä sivummaltakin otetuista kuvista voi jokusen kalastusvälineen tunnistaa.

Perhokalastus jatkuu keväällä, blogijutut myös talven aikana

Rovaniemellä lämpömittari näyttää jo kymmentä pakkasastetta, joten perhokalastuskausi alkaa olla auttamatta ohi tältä vuodelta. Vielä viime viikolla oli leutoja ilmoja, mutta valoisa aika meni sen verran tiiviisti töissä, ettei kalaan ehtinyt. Vaikka kalastusvälineet joutavat jo varastoon, niin blogia on tarkoitus päivitellä myös talven aikana. Viime kesän Finnmarkin reissusta on tulossa juttua ja varmasti jotain muutakin kalastukseen liittyvää. Talven aikana ajattelin keskittyä blogissa enemmän valokuvaukseen, niin kalastuksen näkökulmasta kuin muutenkin.

Purolla kameran kanssa

Suuntasin Tornionjoen vesistöön kuuluvalle purolle toivoen löytäväni kutevia taimenia kameran eteen. Napapiirin korkeudella syksy on jo melko pitkällä ja taimenten kutupuuhatkin saattavat olla jo monessa paikassa ohi. Tiesin purossa elävän hyvän taimenkannan, joten ajattelin vielä kerran tälle vuodelle lähteä yrittämään kutukuvausta täällä pohjoisessa. Matkalla purolle satoi ensilumi, jota tuli paikoin melko sakeasti. Säätiedotus olikin lupaillut päiväksi sateista ja melko viileää ilmaa.

Alaosan vauhdikkaasti virtaavaa osuutta

Tien alittavan sillan kohdalla puro virtasi varsin vauhdikkaasti ja putouskorkeutta oli reilusti. Vesi oli suhteellisen vähissä ja kovimmat pudotukset olisivat varmasti jo aika hankalia ylitettäviä järvestä kutemaan nouseville taimenille. Lisäksi alapuolisen Miekojärven pinta oli sen verran alhaalla, että puron suualue oli melkein tukossa. Tämä ei ainakaan auta houkuttelemaan järvessä eläviä taimenia nousemaan puroon, vaikka tiheän ja lähes kuivan kaislapöheikön läpi sinne sattuisivat pääsemään.

Alaosan vauhdikkaasti virtaavaa osuutta

Hieman ylempänä puron virtaus rauhoittui. Puhtaita soraikkoja ei ollut kovin paljoa, mutta kuitenkin paikka paikoin oli ihan potentiaalisen oloisia kutualueita. Pohjassa oli yllättävän paljon kiintoainesta. Ilmeisesti suo- ja metsäojitukset tekevät täälläkin osansa. Parin kilometrin matkalla näin muutaman mahdollisen kutupesän, joiden alueella sorapohja oli selvästi ympäröivää pohjaa puhtaampaa. Ilmeisesti siis taimenet olivat jo kutupuuhissa pöllytelleet pohjaa, ja kuten vähän ounastelinkin, saattaisi olla jo liian myöhäistä kuvata kalojen kutua.

Kalastus kielletty

Koutusjoki on rauhoitettu kalastukselta, joten siltä osin taimenen elinolosuhteet ovat kohdallaan. Tosin kaikki eivät ikävä kyllä tunnu kielloista piittaavan, sillä löysin joen rannalta hajonneen mato-ongen. Lisäksi joen partaalla sijaitsevan kämpän seinään nojaili muutama risuista tehty mato-onki ja kuistilla näkyi olevan virveli. Tammukan onginta perinne näkyy siis olevan täälläkin voimissaan.

Reilu viikon päästä suuntaan kotikonnuille Vääksyyn. Siellä saattaisi olla vielä mahdollisuuksia päästä kuvaamaan kutevia kaloja. Ajatuksissa on uusi haastava idea kudun kuvaamiseen, mutta ensin pitäisi tietysti löytää ne kutevat kalat. Katsotaan pääsenkö yrittämään ideaa vielä tänä syksynä.

Järjetöntä toimintaa!

 

Syksyn aikana olen käynyt läpi muutamia potentiaalisia taimenen kutupuroja kuvausmielessä. Eilen poikkesin yhdelle kirkasvetiselle potentiaaliselle purolle. Puron puolivälissä on sen verran voimakas putous, että siitä taimen ei varmaankaan nouse. Putouksen alapuolella olin pari vuotta aiemmin havainnut taimenen, joten tiesin niitä vesistössä olevan. Putoukselta on matkaa yläpuoliselle järvelle pari kilometriä. Kävelin tämän välin rantaa pitkin ylöspäin ja ihmettelin kalojen vähyyttä. Onnistuin näkemään kolme pientä taimenta, vaikka niitä luulisi olevan alueella enemmänkin, sillä olosuhteet ovat kohdallaan. Järvelle päästyäni oli tämä näky edessä. Tuosta metalliaidasta ei mene läpi, kuin korkeintaan pienimmät kalanpoikaset. Liekö paikallinen kalastuskunta koittanut estää istuttamiaan kaloja karkaamasta alavirtaan? Tuollainen este vaatii vesilain mukaisen luvan ja tulen selvittämään löytyykö tälle rakennelmalle sellaista. Tiedossani on nimittäin toinenkin vastaavalla tavalla suljettu hieman suurempi joki tässä lähialueella.

Tuollaista laskupuron sulkemista on vaikea perustella millään tavoin, sillä siten estetään kalojen luontainen liikkuminen ja vieläpä järvessä elävien virtakutuisten kalojen pääsy lisääntymisalueilleen. Järveen ei laske vastaavaa puroa, joten tämä olisi käytännössä ainoa mahdollinen lisääntymispaikka järven virtakutuisille kaloille. Varmasti tuosta aidasta on siis myös yläpuolisen järven kalastolle enemmän haittaa kuin hyötyä, myös kalastusmielessä. Nyt purossa asuvat harvat taimenet eivät pääse vaeltamaan järvelle kasvamaan, vaan jäävät suljettuun puroon ja kääpiöittäen ja näivettäen puron kalakannan.

Katsotaanpa saadaanko asian luvallisuuteen ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin selvyyttä Lapin ELY-keskukselta.

Harjusta syksyiseltä suvannolta

Eilen tuli mahdollisuus piipahtaa yhdellä pienellä joella, joka ei ollut aiemmin tuttu. Olin ajanut siitä ohi viikko takaperin ja sillalta katsottuna joki vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. Tien ylittävän sillan kohdalla joki virtasi koskena suurien kuusien välissä. Koskialueen loppuosassa näin yhden kookkamman kalan pakovanan. Liekö ollut kutupuuhiin valmistautuva taimen. Joki vaikutti varsin otolliselta myös taimenen kutualueeksi. Vesi oli suhteellisen kirkasta ja pohjakin pääosin puhdasta soraa. Taimenet on syytä jättää tähän vuodenaikaan rauhaan, joten keskityin kalastamaan alapuolista aukeaa suvantoaluetta harjusten toivossa.

Koskipaikkaa metsän keskellä

Aukeaa suvantoaluetta

Ilma oli suhteellisen lämmin ja tyyni, enkä ehtinytkään kulkea suvantoa pitkälle, ennen kuin bongasin ensimmäiset tuikkivat kalat. Nämä olivat kuitenkin pieniä harjuksia. Kalat tuntuivat syövän varsin ahkerasti pinnalla räpisteleviä pieniä hoikkakorreja. Sata metriä alempaa löytyi hieman isomman oloinen aktiivisesti tuikkiva kala. Hetken kalan tuikkeja seurattuani ja kuvattuani sidoin siiman päähän 16 koon pintaperhon, jonka harjus kelpuutti ensimmäisellä heitolla. Harrilla oli mittaa vajaa 35 senttiä ja päästin sen takaisin jatkamaan tankkaamista talven varalle.

Suvannossa tuikkiva harjus

Klinkhämer maistuu harrille

Suvannosta löytyi vielä useita pinta-aktiivisia harjuksia, joista isoimmat tosin jäivät 30 sentin tienoille. Kalastus oli kuitenkin tosi mielekästä ja mukavaa. Voisi melkein sanoa, että syyskalastusta parhaimmillaan. Lopettelin kalastusta suvannon muuttuessa koskeksi ja tein pienet tulet, kun nälkä alkoi kurnimaan mahan pohjalla. Tämän jälkeen pitikin lähteä jo ajelemaan kotiin päin. Matkalla aurinkokin ehti laskea ja muistuttaa nopeasti lyhenevistä päivistä ja talven tulosta. Vielä on kuitenkin jonkun aikaa hyvää kalastuskautta jäljellä. Tällä joella voisi olla potentiaalia myös taimenen kutukuvaukseen suhteellisen kirkkaan veden ja runsaiden soraikkojen ansiosta.

Vesi kiehumassa

Evästauolla

Konna

Tänään tuli tehtyä pieni metsäretki. Ilman lämpö huiteli viiden asteen korvilla, eikä aurinkokaan lämmittänyt varjoisalla polulla köllöttelevää rupikonnaa. Vaihtolämpöiset sammakkoeläimet ovat koko lailla kankeita liikkeissään tällaisissa lämpötiloissa, eikä tämä yksilö tehnyt elettäkään, vaikka astui melkein päälle. Kuvien oton jälkeen nostin konnan polun sivuun, ettei seuraava kulkija tallaa päälle.