Finnmarkin reissu oli viime kesänä luonteeltaan hieman erilainen, sillä mukaan lähti avovaimo Katri ja sisko Kaisa, joiden kalastuskokemus oli melko rajallinen. Alku menikin opastaessa virvelin käyttöä sun muuta kalastukseen liittyvää.
Aloitimme kalastuksen pienellä tunturijoella, josta tuli tuttuun tapaan mukavasti harjusta. Naisetkin pääsivät mukavasti kalastuksen alkuun, kun kummatkin saivat useita harjuksia. Oma kalastus oli ensimmäisenä päivänä melko vähäistä, kun opastelin kalastuksessa ja kalojen päästämisessä ja käsittelyssä. Jokusia mukavia harjuksia toki ehdin itsekin välissä kalastamaan ja löytyipä suvannosta myös tuikkiva rautuparvi, josta kolme pienehköä käytettiin ylhäällä, joista ensimmäinen Katrin toimesta. Päivällä puhaltanut tuuli tyyntyi yöhön mennessä ja sääsket iskivät imukärsineen ihoon kiinni erittäin hanakasti ja runsaslukuisina. Harvoin on tuollaista sääskimäärää lapissakaan ollut. Ilta oli melko selkeä ja kauempana olevat sadepilvet värjäytyivät hienon värisiksi matalalta paistavassa auringossa. Paistelimme teltalla iltapalaksi pari harjusta ja yhden raudun sääskien raadoilla ja sitruunapippurilla maustettuina. Samalla tarkkailin viereistä täysin tyyntä suvantoa, jossa kierteli useampi kala tuikkimassa. Iltapalan jälkeen vaihdoinkin #3 vavan ja heittelin sen aikaa, kun sääskiltä pystyi. Muutama mukava harjus tuli illan päätteeksi ja nukkumaan mentiin auringon ollessa jo hieman nousussa.
Seuraavana aamuna herättiin sateeseen ja melko kovaan tuuleen. Mielessäni pohdin vaihtoehtoja tuleville päivillä. Sää ei suomesta tulleiden tekstiviestien perusteella vaikuttanut kuitenkaan aivan mahdottomalta, joten päätimme suunnata avotunturiin katsomaan, josko rautu olisi otillaan. Aloittelijoidenkin olisi hieman helpompaa heitellä järvillä pusikkoisen joenrannan sijaan. Lisäksi mahdoton sääskimäärä houkutteli hieman avoimempaan paikkaa. Ei siis muuta kuin leiri kasaan ja siirtyminen uuteen paikkaan.
Kohteena oleville järville käveltiin nyt hieman suorempaa, kuin Hannun kanssa viime vuonna kauheassa sumussa ilman kunnon karttaa. Matkalla piti ylittää yksi joki, jonka yli ei päässyt saappailla, eli ei muuta kuin tavarat yli ja sen jälkeen Katri ja Kaisa reppuselässä kahlaten joen yli. Perillä leiriä pystyttäessä sää oli vielä pilvinen ja hieman sateinen. Vähän oli kuitenkin käytävä kalastelemassa. Tutusta niemennokasta tarttuikin pari rautua vajaan puolen tunnin kalastelun tuloksena. Kummatkin tosin pääsivät irti ennen aikojaan. Kalaa siis oli odotettavissa myös ruokalistalla seuraavina päivinä.
Seuraavana päivänä lähdimme kiertämään leiripaikan järveä. Keli oli puolipilvinen ja välillä tuuli tyyntyi hetkeksi, jolloin näkyi muutamia raudun tuikkeja. Hetken aikaa kalastelin pintaperhoilla, mutta pinturin heittely tuntui olevan vähän hakuammuntaa, joten vaihdoin takaisin toimiviksi todettuihin uppoperhoihin. Viime syksyltä tutusta ottipaikasta tälläsi ensimmäisellä heitolla kala vain muutaman metrin päästä, mutta veti saman tien parikymmentä metriä pohjasiimoille. Ovat kyllä räväköitä kaloja, kun kokoa tällä raudulla oli kuitenkin vain 800 grammaa. Ennen leiriin palaamista olin käyttänyt ylhäällä muutaman raudun ja myös Katri ja Kaisa olivat onnistuneet saamaan ensimmäiset järvirautunsa. Oma kalastukseni ei ollut kovinkaan aktiivista, mutta joskus on mukava tehdä muutakin kuin kalastella hiki hatussa. Loppupäivän oleskelimme leirin läheisyydessä syöden rautukeittoa ja välillä kalastellen.
Seuraava aamu valkeni kohtuullisen selkeänä, joten päätimme lähteä viereiselle hieman pienemmälle järvelle. Pienen kävelyn jälkeen kalastus alkoi mukavasti, kun kaikilla oli melkein heti merkkiä kaloista. Etenimme lähelle järven toista päätyä, kunnes leirimme suunnalta alkoi lähestyä tumman näköinen saderintama. Rintama nostatti erittäin kovan tuulen ja kylmää vettä satoi lähes vaakatasossa. Hetken yritimme olla hieman kallion suojassa, mutta päätimme palata takaisin leiriin, sillä sade ja tuuli ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Keräilimme matkalta nuotiota varten kaikki löytämämme puunpalaset, jotka tosin olivat litimärkiä. Illaksi keli hieman selveni ja teimme märistä puista pienen nuotion, jossa paistui maukkaaksi iltapalaksi pari rautua.
Yöllä käväisin pienellä kävelyllä läheisen tunturin kupeella. Rinteestä erotti selvästi laskujoen luusuan lähistöllä rautujen tuikkeja. Kaukaa alkoi kuulua mönkijän ääntä ja vastarannalle ilmestyi pari poromiestä koirineen. Koirat melskasivat hetken järvessä, kunnes he jatkoivat taas matkaansa kadoten tunturin taakse. Itse jatkoin vielä hieman ylöspäin, kunnes saavuin pienelle lammelle, jossa uiskenteli pari kaakkuria. Istahdin mättäälle ja katselin jonkun aikaa lintujen touhuja. Päivisin nämä kaakkurit lensivät välillä ylitsemme järvellä huutaen helposti tunnistettavaa huutoaan: kakakakakakakaka. Teltalle palattuani aurinko oli jo hyvän matkaa nousussa. Tunturin kesäyöt ovat niitä parhaita hetkiä. Muutenkin kuin kalastuksen kannalta.
Heräilimme aamulla pilviseen ilmaan. Kalastelimme leiripaikan lähirantoja saaden vain yksittäisiä pienempiä rautuja. Illemmalla teimme pienen kävelylenkin laskujoelle, joka virtaili komeassa kurussa pudoten välillä muutaman metrin putouksina kohti seuraava järveä ja merta. Laskujokea emme kalastelleet, mutta matkalla takaisin leiriin kopaisimme yhden pienen järven, jossa ei ollut varsinaista laskujokea, jota pitkin kalat pääsisivät liikkumaan. Ajattelimme jo järven olevan tyhjä, kunnes Katri näki pintakäynnin ja hetkeä myöhemmin kaisa sai pienen taimenen. Kovin kummoinen kalapaikka oli tuskin kyseessä, joten jatkoimme takaisin leiriin auringon tehdessä nousuaan. Horisontissa olevat pilvet värjäsivät taivaan hienon sävyiseksi. Jäinkin matkalle hetkeksi kuvaamaan muiden jatkaessa matkaa teltalle.
Vanha sanonta iltaruskosta piti paikkansa, sillä aamulla heräsimme kovaan pohjoistuuleen ja tasaiseen sateeseen, joka ei ottanut loppuakseen. Päätimme pakata leirin ja suunnata takaisin autolle lämpötilan ollessa hädin tuskin plussan puolella. Tarkoituksenamme oli jäädä vielä kalastamaan Kautokeinon läheisyyteen, mutta huonon kelin ja korkealla olevan veden takia päätimme ajaa saman tien Suomen puolelle yöksi. Matkalla pysähdyin täyttämään vesipulloja tutulle taimenpitoiselle purolle. Epähuomiossa huitaisin sääskiä pois naamalta jolloin lasit lensivät puroon. Koitin kaluta pohjaa käsillä hyvän aikaa, mutta voimakas virtaus oli ilmeisesti vienyt ne mennessään. Onneksi autossa oli varalasit mukana.
Yövyimme suomen puolella autiotuvassa. Ja paistelimme lettuja ja joimme muutaman oluen, jotka maistuivat erityisen hyvältä takkatulen loimussa kylmän päivän jälkeen. Uni ei tosin yöllä maistunut, sillä tuvan katto vuosi vettä tiputellen ensin piipunjuuresta ja vähän ajan päästä myös muualta. Ei auttanut, kun kävellä takaisin autolle nukkumatta silmäystäkään ja jatkaa matkaa kohti Rovaniemeä. Kotona soitin vuotavasta katosta luontopalveluille, josta luvattiin laittaa miehet asialle. Ehkäpä ensi reissusta palatessa voisi koittaa uudestaan yöpymistä samassa tuvassa.
