Blogi on siirtynyt uusien sivujen yhteyteen

Blogi tässä osoitteessa jää tällä erää eläkkeelle ja kirjoitukset jatkuvat uusien sivujeni yhteydessä osoitteessa http://jsipponen.com/page/Blogi/Blogi.html

Pupahätsiä Tikkasenkarilla

Eilinen päivä oli helteinen, lämpötilan lähennellessä 30 astetta. Illalla ilman viilennyttyä suuntasin kalaan Kemijoen Tikkasenkarille. Vesi oli melko alhaalla, kun Kemijoki Oy vähentää yleensä juoksutusta viikonloppujen aikana. Yleensä kalaa tulee sitä paremmin mitä alempana vesi Kemijoessa on. Joelle tultaessa ensimmäisenä pisti silmään suuri lokkien määrä. Niitä lenteli kosken yläpuolella satoja. Tämä on yleensä selvä merkki hyönteisten kuoriutumisesta. Vesiperhosia näkyikin melko reippaasti ja harjukset räiskivät siellä täällä kuoriutuvien pupien perässä.

Tikkasenkarin Yläosaa

Illan mittaan kuoriutuminen yltyi ja harjuksia tuntui pintovan joka suunnalla. Massakuorituminen saa kalat kivasti liikkeelle, mutta itse kalastus on usein jopa hankalampaa, kun kaloilla riittää ravintoa mistä valita. Kalastelin muutaman tunnin, joiden aikana pinturilla ja pupalla nousi toistakymmentä harjusta, joista suurimmat olivat 35 sentin tienoilla. Ei siis mitään jättiläisiä, mutta ihan mukavaa kalastusta kuitenkin. Suuremmista kaloista ei näkynyt merkkejä edes pintomisten osalta.

Takaisin kaupunkiin ajaessa oli paikoin sankkaa usvaa, joten pitihän se pysähtyä hetkeksi ottamaan muutama valokuva.

Sinettäjoki, Kemijoki ja Simojoki

Viime aikoina on blogipäivitykset jääneet vähemmälle. Kalassa on tullut piipahdettua kolme nopeahkoa käyntiä: Sinettäjoella, Kemijoen Olkkakoskella ja Simojoella. Sinettäjoella ja Simojoella en ollut ennen käynytkään, vaikka kumpaankaan ei ole pitkä matka. Ajatuksena on ollut koittaa tänä vuonna koittaa vähän uusia paikkoja, kun parina viime vuotena on tullut kalasteltua paljon mm. Vikajokea, jolla on aloitettu laajat kunnostukset viime vuonna.

SINETTÄJOKI 13.6.2011

Sinettäjoki oli kalastuksellisesti uusi tuttavuus, vaikka ohi on tullut ajettua lukemattomia kertoja. Joki saa alkunsa Sinettäjärvestä ja laskee muutaman kilometrin alempana Ounasjokeen Sinetän kylän kohdalla. Luvat saa ostettua Sinetän Seo huoltoasemalta. Päiväluvan hinta on hyvin kohtuullinen 5 €. Sinettäjärvi on suhteellisen kirkasvetinen, eli luonnollisesti myös joen vesi oli mukavan kirkasta. Joki on aikanaan kunnostettu uiton jäljiltä, mutta uusi kunnostus on jo suunniteltu.

Aloitin kalastusta Kittiläntien viereisen kävelysillan yläpuolelta, josta nousi heti vajaa 35 senttinen harjus. Samalta koskipätkältä tarttui vielä jokunen alamittainen harjus. Kittiläntien alapuolisen kosken niska oli mukavan näköistä pinturivettä, joskin meko matalaa. Jokunen pieni harjus kävi niskalla pintomassa. Isommista ei ollut havaintoa. Itse koski on melko vuolas ja näytti otolliselta taimenpaikalta. Veden ollessa hieman korkealla koski oli kuitenkin turhan rännimäinen. Luulisi, että tätä koskipätkää tullaan kunnostuksen yhteydessä kiveämään lisää. Kosken rannoilla on jonkun verran asutusta, mikä hieman rajoittaa kulkemista. Koskipätkältä nousi muutama alamittainen harjus. Sellainen kutina jäi, että streameria heittämällä olisi saattanut tulla jokunen taimenhavaintokin.

Kuvassa Sinettäjoen alinta koskea, Sahankoskea

Kosken kalastettuani ajelin joen luusuaan. Kylmästä ilmasta huolimatta järvellä lenteli jonkun verran pieniä vesiperhosia. Sinettäjoen luusuan vieressä on veneenlaskupaikka, jossa oli paikallinen vanhempi herra koiransa kanssa ulkoilemassa. Hän kertoi, että joskus joen luusuan läheltä pikkuvaapulla uistelemalla saa mukavasti siikaa. Turisimme hyvän aikaa kalajuttuja ja osoittautui, että olimme liikkuneet myös Finnmarkissa samoilla seuduilla. Nyt ei luusuan alueella kuitenkaan siian tuikkeja näkynyt. Hieman alempana joella tuikki kuitenkin pari kalaa, jotka osoittautuivat pieniksi harjuksiksi. Muuten luusuassa oli hiljaista, lukuunottamatta kalanpoikasia syöviä ahvenia, jotka kävivät ahnaasti kiinni ministreameriin. Ahvenia pitäisi kalastella enemmänkin perholla, kun niitä löytyy lähes joka paikasta ja onpahan vielä erinomaisia ruokakaloja. Helposti tulee kalastuksessa keskityttyä liikaa lohikalojen kalastukseen, vaikka kannat ovat etenkin taimenen osalta monin paikoin heikossa kunnossa.

KEMIJOEN OLKKAKOSKI 17.6.2011

Olkkakoskella tulee usein piipahdettua lyhyitä reissuja, kun matkaa on kotoa vain reilu 10 kilometriä. Olkkakoski on melko suosittu kalapaikka, onhan se Kemijoen lähin koskialue Rovaniemellä. Tulevaisuudessa Olkkakoski saattaa jäädä keskisen Kemijoen ainoaksi koskialueeksi, jos Kemijoki Oy:n havittelema Sierilän voimalaitos saa aikanaan luvan oikeusprosessin päätteeksi. Itse tykkään kalastella Olkkakoskella harjuksia, jotka usein innostuvat syömään pinnasta. Parhaimmillaan paikka tarjoaakin oikein mukavaa pintaperhokalastusta, vaikka harjusten keskikoko tuppaa jäämään kalastuspaineen vuoksi melko pieneksi. Isoimmat täältä saamani harjukset ovat olleet 40 cm luokkaa.

Tällä kertaa keli oli tuulinen, joten kalastelin pääasiassa uppoperhoilla. Pientä harjusta tulikin tuttuun malliin, isoimpien ollessa 30 sentin tienoilla. Kahlasin keskemmällä koskea olevalle kivelle, jonka alueelta löytyy usein kirjolohia. Eipä ollut tämäkään kerta poikkeus. Vaihdoin pienen harmaanvihreän zonkerin siiman päähän ja melko pian perhon perässä oli käynyt jo pari kirjolohta pyörähtämässä. Kolmas kala pyörähti perhoon hieman alempaa ja tarttui tällä kertaa kiinni. Reilu kilon kirjolohi oli tuore istukas, joka pääsi savupöntön täytteeksi.

Olkkakoskella kalastusta häiritsee joskus kovat vedenkorkeuden vaihtelut. Yleensä juoksutusta vähennetään viikonloppuisin ja öisin. Matalalla vedellä kalastus onnistuu yleensä parhaiten nöin isolla joella. Tosin pidemmälle kahlatessa on syytä pitää vedenkorkeutta silmällä, ettei jää loukkuun keskelle isoa koskea.

SIMOJOKI 21.6.2011

Simojoen Toivakkakoskea

Simojoki on jäänyt itseltäni aiemmin kokeilematta, vaikka Ranuan suunnalla tulee liikuttua melko säännöllisesti. Nyt päätin kuitenkin ostaa vuosiluvan, jolle kertyi hintaa 42 euroa. Nyt on siis hyvä syy käydä Simojoellakin kokeilemassa uusia paikkoja. Koskipaikkojahan joessa riittää ja yläosilla pitäisi olla kohtuullinen harjuskantakin.

Vesi oli noussut joessa melko reippaasti

Kaikista pienistä ojista valutteli reippaalla tahdilla lisää vettä jokeen. Toisista kirkkaampaa, toisista sameampaa.

Ajelin Toivakkakoskelle, jonne kävelin Kemijärventieltä noin kilometrin suon laitaa. Samaan aikaan koskelle saapui kolme muutakin kalastajaa. Muutaman viime päivän aikana alueella oli satanut runsaasti, mikä näkyi myös joessa, johon valui soilta ja metsäojista reippaasti vettä. Joen vedenpinta olikin lähtenyt reippaaseen nousuun ja vesi oli hieman normaalia värjääntyneempää. Korkeasta vedestä johtuen sidoin siiman päähän tungstenkuulaisen pienen liitsin ja hares ear nymfin. Kosken kivien takusia ja rauhallisempia paikkoja larvastellen harjuksia löytyi ihan mukavasti. Tosin keskikoko ei ollut täälläkään kovin kummoinen. Parin tukevamman tärpin lisäksi onnistuin saamaan yhden mitan täyttävän ylös asti. Rauhallisemmista virtapaikoista ei tällä kertaa kaloja kuulunut. Taimenista ei ollut havaintoa, vaikka niitäkin täällä silloin tällöin tavataan. Tosin taimenkantakin taitaa olla suurelta osin istutusten varassa, joita on ymmärtääkseni tehty viime vuosina melko vähän.

Simojoki virtailee yläosiltaa melko erämaisissa maisemissa

Viime päivien kosteat ilmat olivat herättäneet sääsket kunnolla tähän kesään. Hieman tuulelta tyynemmissä paikoissa niitä olikin jo kiusaksi asti. Muuten hyönteiselämä oli hiljaista, ainoastaan pari päiväkorentoa tuli joelta bongattua.

Hyttysiä alkaa löytymään joen rannoilta jo vähän turhankin runsaasti

Simojoesta löytyy kätevä infokartta, jossa on kuvailtu koskialueita ja kuviakin löytyy. Ympäristökeskuksen sivuilta löytyy kuvia joen koskialueista ennen ja jälkeen 2002-2003 toteutettuja kunnostuksia.

SD -> CF adaptereista

Jonkun aikaa olen kaipaillut kameraan SD muistikorttia CF kortin tilalle, sillä oman tietokoneeni lukija ei lue cf kortteja. Ulkoinen lukija minulla tietysti on, mutta helpompaa olisi, jos kamerassa oleva kortti kävisi suoraan myös tietokoneen lukijaan. Ratkaisuksi ostin ebay:stä halvan sd->cf adapterin. Adapteri kyllä toimi luotettavan tuntuisesti, mutta kirjoitusnopeus oli todella hidas. Canonin 5D II:n isot tiedostot olivat hieman liikaa tuolle adapterille. Puhumattakaan full hd videosta. Hautasin jo hetkeksi ajatuksen adapterista, kunnes luin Vesa Huttusen birds.fi blogista jutun DeLock adapterista, joka tukee myös nopeita sd kortteja. Eipä siis muuta kuin adapteri tilaukseen. Pikaisen testauksen tulos näyttää hyvältä. Nyt kirjoitusnopeutta ei rajoita enää adapteri, vaan se on riippuvainen käytettävästä muistikortista. Itselleni Kington ultimateX 100X kortin nopeus tuntuu riittävän kivasti (myös satunnaisiin full hd videoihin)

Kirjolohipurolla

Kalastuskauden avaus venyi aina tähän päivään saakka. Tänään vihdoinkin pakkasin välineet autoon ja ajelin pienelle purolle. Normaalisti tähän aikaan vuodesta on pahin tulva päällä, mutta tänä vuonna kevättulvat jäivät Rovaniemen alueella ennätysalhaisiksi. Purolla ei ollut ainakaan yhtään liikaa vettä. Nähtäväksi jää miten alas se kesän aikana laskee.

Aloittelin kalastusta puron luusuasta, missä näkyi heti kala pyörähtävän pinnassa aivan rantapenkan vieressä. Ei muuta kun perhoa tuikkiin. Ensimmäinen heitto osui tietysti takana olevaan puskaan. Seuraava heitto osui jo kohdalleen ja lähes välittömästi kirjolohi otti sivuperukkeessa olleeseen red tagiin. Heti alkuun kala teki voimakkaan syöksyn, jonka päätteeksi paineli rantakasvuston sekaan johon päätyperho jäi kiinni ja kala irtosi. Hieman harmitti, mutta olipahan ainakin lupaava alku. Otin sivuperukkeen pois ja jatkoin kalastamista pelkällä red tagilla. Kahdella perholla kalastettaessa näin pienillä puroilla kalat sotkevat helposti toisen perhon pohjaan, vesikasvustoon tai vedenalaisiin risuihin.

Hieman alempana puro kuristui kapeammaksi ja alkoi virtailemaan hieman reippaammin. Tältä pätkältä löytyikin sitten useampi kirjolohi. Kooltaan kalat olivat suhteellisen pieniä, mutta tarjosivat kuitenkin mukavaa kalastusta näin pienellä purolla. Kaikkiaan perhoa tarkasteli kymmenkunta kirjolohta, joista tosin vain kolme tuli ylös asti. Hieman siis on vapakäsi vielä talven jälkeen ruosteessa. Melkoinen kalakeskittymä oli tuolla pienellä puronpätkällä, mitä ehdin parin tunnin aikana kalastella, Mielenkiintoista kaloissa oli se, että ne olivat kaikki koiraita, kun yleensä istukaskirjolohet tuppaavat olemaan naaraita, Kooltaan kaikki kalat olivat vajaa 40 senttisiä.

Sumukorentoaika käsillä myös lapissa

Pitkän talven jälkeen saapuva kevät ja lämpö saa perhokalastajan kaivamaan varusteet varastosta ja mielikin alkaa kovasti jo kaipaamaan joelle. Osaltaan tämän saa aikaan lähestyvä kesä, mutta ehkä kuitenkin enemmän tieto siitä, että nyt alkaa jokien hidavirtaisilla alueilla vuoden ensimmäiset merkittävät kuoriutumiset, kun koskikorentoihin kuuluvat sumukorennon (taeniopteryx nebulosa) nymfit ryömivät hangelle kuoriutumaan nymfinahastaan. Jokien harjukset ja taimenet aktivoituvat pitkän talven jälkeen, kun ravintoa lipuu veden pinnalla runsain määrin. Nyt on perhokalastajalla mahdollisuus hienoon jäljitelmakalastukseen pintaperhoilla, kun aktiivisesti ruokailevat kalat tankkaavat joen pinnalla lipuvia sumukorentoja.

Rovaniemen alueen joissa pääasiallinen saaliskala on harjus, mutta sekaan mahtuu myös taimenia ja kirjolohiakin. Kalastajan on kuitenkin hyvä muistaa kohtuus etenkin uhanalaisen luonnonvaraisen taimenen kanssa. Myös harjuksen pyynnissä on hyvä muistaa kohtuus, sillä kevätkutuisena kalana se on samaan aikaan valmistautumassa suvun jatkamiseen. Erityisesti taimenien vapauttamista suosittelen, sillä niitä ei tosiaan ole alueen vesistöissä yhtään liikaa. Joka tapauksessa hienoja kalastuselämyksiä on nyt koettavissa. Yleisesti rovaniemen alueella aktiivisimmat kuoriutumiset ovat osuneet hieman huhtikuun puolen välin jälkeen. Lähestyvä kausi sai minut kaivamaan myös sidontatarvikkeet kaapin perältä ja sitomaan pitkästä aikaa pari perhoa.

Talvi meni

Laitetaan vielä yksi talvinen kuva nyt, kun talven selkä alkaa olla taittumassa. Tänään lämpömittari kohosi Rovaniemellä +8 asteeseen, mikä tietää pian perhokalastuskauden alkamista.

Kuva on Helmikuulta Vennivaaran laelta Rovaniemeltä. Pakkasta oli kuva oton aikaan lähes 20 astetta, mutta aurinko lämmitteli jo mukavasti pimeän talven jälkeen.

Talvi meni niin tiiviisti töiden parissa, ettei blogin kirjoittamiselle tai harrastuksille muutenkaan jäänyt juuri aikaa. Varmasti nyt kevään tullessa myös tänne ilmestyy taas useammin juttua.

Revontulia

Aurinkotuuli puhalteli maahan jo maaliskuun toinen päivä aiheuttean komeita revontulia, mutta Rovaniemellä oli tuolloin pilvistä. Eilen, 3. maaliskuuta, illalla katsoin sen hetkisen revontulitilanteen, joka näytti varsin lupaavalta. Aamulla pitäisi kuitenkin herätä ajoissa töihin, joten kovin pitkään en voisi ulkona olla. Pakkasin kamerat ja menin Ounasjoen jäälle, josta näkyi heti alkuun revontulikaari. Viritin kamerat jalustalle ja tarkkailin tilannetta. Välillä revontulet hävisivät miltei kokonaan, mutta yhtäkkiä tuli pari voimakasta muutaman minuutin kestävää näytöstä. Nämä olivat voimakkaimmat näkemäni revontulet tälle talvelle, eikä takana olevan kaupungin valotkaan häirinneet pahemmin. Tällä kertaa lämpötilakin oli vain pari astetta pakkasella, kun viime yrittämällä elohopea vajosi jonnekin -35 ja -40 asteen välille.

Auringon aktiivisuus on ollut hyvässä nousussa ja pikkuhiljaa pääsemme taas nauttimaan tällaisista näytöksistä useamminkin. Ensimmäistä kertaa kuvasin myös pieniä timelapse videoita revontulista. Tässä yksi reilusti pakattu versio malliksi:

Northern Lights 4.3.2011 from JSipponen.com on Vimeo.

Muutama talvinen kuva Rovaniemeltä

Rovaniemen matkailun kiivain sesonki alkaa olla takana, joten nyt alkaa taas olla aikaa myös kuvaushommille ja blogin päivittämiseen. Pari yötä sitten ennusteet lupailivat mahdollisesti hyviä revontulia. Edellisenä iltana näkyi jo melko vahva vihreä kaari pohjoisella taivaalla, joka kuitenkin peittyi pian pilvien taakse. Aurinkotuuli oli ennusteen mukaan vielä voimistumassa, joten päätin pakata kameralaukun ja mennä läheiselle vaaralle. Taivas oli täysin pilveton, mikä tähän aikaan vuodesta tarkoittaa kylmiä öitä. Kotoa lähtiessä lämpömittari näyttikin -30 °C.

Metsässä ei tarvinut vielä lumikenkiä, sillä lunta on Rovaniemen alueella epätavallisen vähän. Kävelin aukeammalle paikalle, josta taivas näkyisi hyvin. Hiljaisuus tuntui hyvältä hektisen työelämän jälkeen. Kuvailin muutaman ruudun talvisia yömaisemia, mutta revontulia ei ennusteista huolimatta näkynyt. Pari tuntia sai tällä kertaa riittää ja lähdin kotiin nukkumaan, jotta jaksaisi seuraavana aamun nousta töihin. Revontulikuvia ei tällä kertaa tarttunut mukaan, mutta varmasti vielä tänä vuonna tulee niitäkin kuvattua.

Photoshop lisenssin vaihtorumba Windowsista Macciin

Ostin vanhan pöytäkone pc:n tilalle Macbook Pro läppärin. Ennen ostopäätöstä tutkin kuvankäsittelyssä käyttämieni ohjelmien, Adobe Photoshop CS4 ja Lightroom 2, toimivuutta Macissä. Selvisi, että Lightroom ohjelman voisin asentaa sellaisenaan Macciin, mutta Photoshop pitäisi vaihtaa Mac yhteensopivaksi.

Aluksi selvittelin netistä, mitä vaihto vaatisi, jonka jälkeen soitin Suomen Adobelle hoitaakseni asian. Adobelta kuitenkin kerrottiin, ettei vaihto onnistuisi ostamatta uusinta photoshop päivitystä, sillä käyttämäni versio oli uusinta CS5:sta edeltävä. Adobelta neuvottiin hankkimaan reilu 200 euroa maksava päivitys uusimpaan versioon. Ei siis auttanut kuin hankkia CS4 -> CS5 päivitys.

Päivityksen saatuani soitin jälleen Suomen adoben asiakastukeen vaihtaakseni photoshopin käyttöalustan Windowsista Macciin. Asia ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitellusti. Asiakastuessa vastannut henkilö kertoi, ettei alustan vaihto onnistuisi, sillä olin ostanut päivityksen jälleenmyyjän kautta ja hänen mukaansa he pystyvät vaihtamaan ohjelman Mac versioon vain, jos olisin ostanut päivityksen suoraan Adobelta. En voinut oikein uskoa tuota ja pitkään ihmettelin asiaa hänelle. Varsinkin kuin n. viikko sitten samasta asiakastuesta oli kehoitettu hankkimaan uusin päivitys, jotta vaihto onnistuisi, eikö silloin ollut mitään puhetta, että päivitys tulisi hankkia suoraan Adobelta. Asiakastukeen soitettaessa automaatti ilmoittaa, että puhelut nauhoitetaan asiakastyytyväisyyden takaamiseksi. Kysyin löytyisikö aikaisempi puheluni asiakastukeen, jotta he voisivat tarkistaa, mitä olivat minulle neuvoneet. Puheluita säilytetään kuulemma vain vuorokausi, joten aikaisempaa puheluani ei enää löytynyt.

Asiassa on kaksi mielenkiintoista yksityiskohtaa: 1. Suomen Adobe neuvoi toimimaan, kuten tein, mutta eivät pystyneet toiminaan, kuten olivat luvanneet. 2. Suomen Adobe asettaa itse myymänsä tuotteet eri asemaan jälleenmyyjien myymiin tuotteisiin verrattuna, sillä he kieltäytyivät vaihtamasta jälleenmyyjältä ostamaani Windows versiota Mac yhteensopivaksi, mutta heidän kautta ostetun he olisivat suostuneet vaihtamaan.

En tyytynyt Suomen Adobelta saamaani vastaukseen, joten menin adobe.com verkkosivuille, jonne annoin yhteystietoni ja soittopyynnön. Minuutin päästä puhelimeni soi ja Adoben kansainvälisessä asiakaspalvelusta tuli itselleni iloinen uutinen: vaihto olisi mahdollinen ilman sen kummempia selvityksiä. Asia siis ratkesi lopulta niin, että Adoben kansainvälisen asiakaspalvelun kautta CS5 päivitykseni sarjanumero mitätöitiin ja he lähettivät minulle Mac yhteensopivan version, josta maksoin postikuluja vajaa 10 euroa. Kiitin asiakastukea ja kerroin, mitä Suomen asiakastuessa oli kerrottu.

Suomen Adoben kannattaisi selvittää itselleen ja asiakaspalvelijoilleen Adoben toimintaperiaatteet tämänkaltaisissa tilanteissa. Viimeisen Suomen Adoben puhelun jälkeen olisin ollut valmis luopumaan koko Photoshopista, jos sille löytyisi varteenotettava vaihtoehto. Sen verran kovasti otti päähän tilanne, jossa heidän neuvojensa mukaan toimien olisin joutunut ostamaan vielä erikseen Mac päivityksen, eli käyttämään n. 250 euroa lisää saadakseni ohjelman toimimaan uudessa läppärissäni

Ruijanmaalla

Finnmarkin reissu oli viime kesänä luonteeltaan hieman erilainen, sillä mukaan lähti avovaimo Katri ja sisko Kaisa, joiden kalastuskokemus oli melko rajallinen. Alku menikin opastaessa virvelin käyttöä sun muuta kalastukseen liittyvää.

Aloitimme kalastuksen pienellä tunturijoella, josta tuli tuttuun tapaan mukavasti harjusta. Naisetkin pääsivät mukavasti kalastuksen alkuun, kun kummatkin saivat useita harjuksia. Oma kalastus oli ensimmäisenä päivänä melko vähäistä, kun opastelin kalastuksessa ja kalojen päästämisessä ja käsittelyssä. Jokusia mukavia harjuksia toki ehdin itsekin välissä kalastamaan ja löytyipä suvannosta myös tuikkiva rautuparvi, josta kolme pienehköä käytettiin ylhäällä, joista ensimmäinen Katrin toimesta. Päivällä puhaltanut tuuli tyyntyi yöhön mennessä ja sääsket iskivät imukärsineen ihoon kiinni erittäin hanakasti ja runsaslukuisina. Harvoin on tuollaista sääskimäärää lapissakaan ollut. Ilta oli melko selkeä ja kauempana olevat sadepilvet värjäytyivät hienon värisiksi matalalta paistavassa auringossa. Paistelimme teltalla iltapalaksi pari harjusta ja yhden raudun sääskien raadoilla ja sitruunapippurilla maustettuina. Samalla tarkkailin viereistä täysin tyyntä suvantoa, jossa kierteli useampi kala tuikkimassa. Iltapalan jälkeen vaihdoinkin #3 vavan ja heittelin sen aikaa, kun sääskiltä pystyi. Muutama mukava harjus tuli illan päätteeksi ja nukkumaan mentiin auringon ollessa jo hieman nousussa.

Seuraavana aamuna herättiin sateeseen ja melko kovaan tuuleen. Mielessäni pohdin vaihtoehtoja tuleville päivillä. Sää ei suomesta tulleiden tekstiviestien perusteella vaikuttanut kuitenkaan aivan mahdottomalta, joten päätimme suunnata avotunturiin katsomaan, josko rautu olisi otillaan. Aloittelijoidenkin olisi hieman helpompaa heitellä järvillä pusikkoisen joenrannan sijaan. Lisäksi mahdoton sääskimäärä houkutteli hieman avoimempaan paikkaa. Ei siis muuta kuin leiri kasaan ja siirtyminen uuteen paikkaan.

Kohteena oleville järville käveltiin nyt hieman suorempaa, kuin Hannun kanssa viime vuonna kauheassa sumussa ilman kunnon karttaa. Matkalla piti ylittää yksi joki, jonka yli ei päässyt saappailla, eli ei muuta kuin tavarat yli ja sen jälkeen Katri ja Kaisa reppuselässä kahlaten joen yli. Perillä leiriä pystyttäessä sää oli vielä pilvinen ja hieman sateinen. Vähän oli kuitenkin käytävä kalastelemassa. Tutusta niemennokasta tarttuikin pari rautua vajaan puolen tunnin kalastelun tuloksena. Kummatkin tosin pääsivät irti ennen aikojaan. Kalaa siis oli odotettavissa myös ruokalistalla seuraavina päivinä.

Seuraavana päivänä lähdimme kiertämään leiripaikan järveä. Keli oli puolipilvinen ja välillä tuuli tyyntyi hetkeksi, jolloin näkyi muutamia raudun tuikkeja. Hetken aikaa kalastelin pintaperhoilla, mutta pinturin heittely tuntui olevan vähän hakuammuntaa, joten vaihdoin takaisin toimiviksi todettuihin uppoperhoihin. Viime syksyltä tutusta ottipaikasta tälläsi ensimmäisellä heitolla kala vain muutaman metrin päästä, mutta veti saman tien parikymmentä metriä pohjasiimoille. Ovat kyllä räväköitä kaloja, kun kokoa tällä raudulla oli kuitenkin vain 800 grammaa. Ennen leiriin palaamista olin käyttänyt ylhäällä muutaman raudun ja myös Katri ja Kaisa olivat onnistuneet saamaan ensimmäiset järvirautunsa. Oma kalastukseni ei ollut kovinkaan aktiivista, mutta joskus on mukava tehdä muutakin kuin kalastella hiki hatussa. Loppupäivän oleskelimme leirin läheisyydessä syöden rautukeittoa ja välillä kalastellen.

Seuraava aamu valkeni kohtuullisen selkeänä, joten päätimme lähteä viereiselle hieman pienemmälle järvelle. Pienen kävelyn jälkeen kalastus alkoi mukavasti, kun kaikilla oli melkein heti merkkiä kaloista. Etenimme lähelle järven toista päätyä, kunnes leirimme suunnalta alkoi lähestyä tumman näköinen saderintama. Rintama nostatti erittäin kovan tuulen ja kylmää vettä satoi lähes vaakatasossa. Hetken yritimme olla hieman kallion suojassa, mutta päätimme palata takaisin leiriin, sillä sade ja tuuli ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Keräilimme matkalta nuotiota varten kaikki löytämämme puunpalaset, jotka tosin olivat litimärkiä. Illaksi keli hieman selveni ja teimme märistä puista pienen nuotion, jossa paistui maukkaaksi iltapalaksi pari rautua.

Yöllä käväisin pienellä kävelyllä läheisen tunturin kupeella. Rinteestä erotti selvästi laskujoen luusuan lähistöllä rautujen tuikkeja. Kaukaa alkoi kuulua mönkijän ääntä ja vastarannalle ilmestyi pari poromiestä koirineen. Koirat melskasivat hetken järvessä, kunnes he jatkoivat taas matkaansa kadoten tunturin taakse. Itse jatkoin vielä hieman ylöspäin, kunnes saavuin pienelle lammelle, jossa uiskenteli pari kaakkuria. Istahdin mättäälle ja katselin jonkun aikaa lintujen touhuja. Päivisin nämä kaakkurit lensivät välillä ylitsemme järvellä huutaen helposti tunnistettavaa huutoaan: kakakakakakakaka. Teltalle palattuani aurinko oli jo hyvän matkaa nousussa. Tunturin kesäyöt ovat niitä parhaita hetkiä. Muutenkin kuin kalastuksen kannalta.

Heräilimme aamulla pilviseen ilmaan. Kalastelimme leiripaikan lähirantoja saaden vain yksittäisiä pienempiä rautuja. Illemmalla teimme pienen kävelylenkin laskujoelle, joka virtaili komeassa kurussa pudoten välillä muutaman metrin putouksina kohti seuraava järveä ja merta. Laskujokea emme kalastelleet, mutta matkalla takaisin leiriin kopaisimme yhden pienen järven, jossa ei ollut varsinaista laskujokea, jota pitkin kalat pääsisivät liikkumaan. Ajattelimme jo järven olevan tyhjä, kunnes Katri näki pintakäynnin ja hetkeä myöhemmin kaisa sai pienen taimenen. Kovin kummoinen kalapaikka oli tuskin kyseessä, joten jatkoimme takaisin leiriin auringon tehdessä nousuaan. Horisontissa olevat pilvet värjäsivät taivaan hienon sävyiseksi. Jäinkin matkalle hetkeksi kuvaamaan muiden jatkaessa matkaa teltalle.

Vanha sanonta iltaruskosta piti paikkansa, sillä aamulla heräsimme kovaan pohjoistuuleen ja tasaiseen sateeseen, joka ei ottanut loppuakseen. Päätimme pakata leirin ja suunnata takaisin autolle lämpötilan ollessa hädin tuskin plussan puolella. Tarkoituksenamme oli jäädä vielä kalastamaan Kautokeinon läheisyyteen, mutta huonon kelin ja korkealla olevan veden takia päätimme ajaa saman tien Suomen puolelle yöksi. Matkalla pysähdyin täyttämään vesipulloja tutulle taimenpitoiselle purolle. Epähuomiossa huitaisin sääskiä pois naamalta jolloin lasit lensivät puroon. Koitin kaluta pohjaa käsillä hyvän aikaa, mutta voimakas virtaus oli ilmeisesti vienyt ne mennessään. Onneksi autossa oli varalasit mukana.

Yövyimme suomen puolella autiotuvassa. Ja paistelimme lettuja ja joimme muutaman oluen, jotka maistuivat erityisen hyvältä takkatulen loimussa kylmän päivän jälkeen. Uni ei tosin yöllä maistunut, sillä tuvan katto vuosi vettä tiputellen ensin piipunjuuresta ja vähän ajan päästä myös muualta. Ei auttanut, kun kävellä takaisin autolle nukkumatta silmäystäkään ja jatkaa matkaa kohti Rovaniemeä. Kotona soitin vuotavasta katosta luontopalveluille, josta luvattiin laittaa miehet asialle. Ehkäpä ensi reissusta palatessa voisi koittaa uudestaan yöpymistä samassa tuvassa.

Kittilä -28,5, Saariselkä -23. Hyvä alku talvelle.

Työt veivät parin päivän ajaksi Rovaniemeltä, Kittilän kautta Saariselälle ja sieltä takaisin Rovaniemelle. Kelit olivat melko hyytäviä ajankohtaan nähden. Yön olin Aakenustunturin kupeessa, jossa maisema oli jo varsin talvinen ja pakkastakin 28,5 astetta. Revontuliakin näkyi, mutta ne heikkenivät mennessäni kameran kanssa ulos. Muutaman kuutamomaisemakuvan kävin kuitenkin nappaamassa.

Seuraavana päivänä matka jatkui Saariselän kautta takaisin rovaniemelle. Saariselällä oli jo luntakin ihan mukavasti ja pakkanen laittoi täälläkin sormet nopeasti kohmeeseen. Kaunispään huipulta oli komeat maisemat, kun aurinko jaksoi vielä hieman valaista ennen kaamosta.

 
Vähän aikaa sitten elättelin toiveita, että pääsisi Marraskuussa vielä perholla kalastelemaan, mutta näyttää talvi painavan päälle sen verran kovilla pakkasilla, että seuraavat kalastelut tulevat olemaan pilkkireissuja ja tavoitteena tietysti pannukarkeat ahvenet. Tämä siis sitten, kun työkiireet joskus hellittävät.

Jokivalkeat 2010, Kalastusvälineitä

Tänä vuonna Rovaniemellä Kemijoen rannalla järjestettävän jokivalkeat-tapahtuman aiheena oli kalastusvälineet. Jokivalkeat on joka syksyinen tulitaidetapahtuma, jossa poltetaan lähinnä puusta ja heinistä tehtyjä veistoksia. Kyseessä on varsin näyttävä tapahtuma keskellä pimeää iltaa.

Kävin eilen katsomassa tapahtumaa, joskin hieman huonosta kohdasta, sillä sivulta tuliveistosten profiili ei tullut kunnolla esiin. Parhaimmilla paikoilla oli sen verran kova tungos, että jäin suosiolla hieman sivummalle kuvaamaan. Kyllä näistä sivummaltakin otetuista kuvista voi jokusen kalastusvälineen tunnistaa.

Perhokalastus jatkuu keväällä, blogijutut myös talven aikana

Rovaniemellä lämpömittari näyttää jo kymmentä pakkasastetta, joten perhokalastuskausi alkaa olla auttamatta ohi tältä vuodelta. Vielä viime viikolla oli leutoja ilmoja, mutta valoisa aika meni sen verran tiiviisti töissä, ettei kalaan ehtinyt. Vaikka kalastusvälineet joutavat jo varastoon, niin blogia on tarkoitus päivitellä myös talven aikana. Viime kesän Finnmarkin reissusta on tulossa juttua ja varmasti jotain muutakin kalastukseen liittyvää. Talven aikana ajattelin keskittyä blogissa enemmän valokuvaukseen, niin kalastuksen näkökulmasta kuin muutenkin.